...viimeisestä kirjoituksesta, meinaan. Paljon on tapahtunut, ei vaan ole oikein ollut muka aikaa kirjoittaa. Ensinnäkin Hani on nyt sitten ihan papereita myöten virallisesti miun koira. Jee!! Paljonhan tämän muutoksen myötä ei tapahtunut, ihan vaan se, että kun hani oli ennen miun vanhempien nimissä, niin nyt se on sitten minun. Ja toisekseen meidän Melissan veljestä Sakesta (FIN&RUS CH Roxier's Blue Maxam) on tullut Tartossa 8.11.2008 myös INT CH, vielä tätäkin kautta onnittelemme lämpimästi Sakkea ja omistaja-kasvattajaansa Anitaa!

Ensilumi tuli ja viikon verran saimme siitä nauttia ennen kuin se suli pois. Hani pyöriskeli lumessa kuin pieni pentu ja esitti sellaisia kenguruhyppyloikkia, etten ole sen vähään aikaan tuollalailla pomppivankaan. Hani kun on olevinaan arvokas lady, jonka olemus on hyvin rauhallinen ja omanarvonsa tunteva. Sängyssä se valtaa aina oman tilansa huolimatta siitä, jääkö ihmisille tilaa vai ei. Nurkan takana se kuitenkin sitten riehaantuu ja esittää tuon lapsellisen puolensa vain harvoille ja valituille ;)

Viime päivinä mielen on vetänyt matalaksi yhden meidän Hannun tallikaverin poisnukkuminen. Rauha siis pikkumiehen muistolle...

Joulua odotellaan jo kovasti, sitä ennen parin viikon päästä olisi tarkoitus lähteä pyörähtämään Messukeskuksen Voittaja- näyttelyssä tapaamassa ystäviä ja sukulaiskoiria. Omia koiria sinne ei lähde, niin karvattomia ovat molemmat tytöt tähän vuoden aikaan...